maanantai 16. tammikuuta 2017

Liikkumisongelmia

Maanantain koulutunnille pelkäsin saavani Kropekin tai Dumbon. Ei onneksi tullut kumpaakaan vaan torstailta uusinta Limozan kanssa.

Taas tuli noottia kentälle raahustamisesta. Täsmäohjeet oli että ohjat oikeaan käteen ja vasemmalla ulkokautta raipalla auttamista. Tämähän tehosi ja jalat nousi normaalisti!

Ratsukoita tunnilla oli 4 vai 5. Kelinä -6°C. Eikä tuullut pahasti. Piuhoja ei laitettukaan heti vaan kokeiltiin ensin ilman. Kyllä tamma kelvosti pyöristyi mutta vauhti tuppasi hyytymään. Eikä menty ravissa pitkää suoraa vaan toiselle sivulle loivaa kiemuraa. Myöhemmin myös harjoitusravissa. Ihan alkuun tuijotteli turpa pitkänä kaatunutta kulmatynnyriä kierros toisensa jälkeen. Osasin jo olla painostamatta.

Päivän päätehtävänä oli pohkeenväistöt. Pelkäsin pahaa mutta lähdin silti avoimin mielin liikkeelle. Viimeksihän ne meni ihan asiallisesti. Tehtiin parkkiksen sivulle siksak-väistö uralta sisään ja takaisin, hieman loivan kiemuran merkkejä seuraillen. Käynnissä matelumme saattoi etäisesti tunnistaa väistöiksi. Vasemman jalan väistö eli väistö oikealle sujui helpommin. Välillä tamman pää pyöri kuin pöllöllä kun heppa keskittyi kaikkeen muuhun kuin minuun. Kovasti yritin huhuilla huomiota itseeni. Ope ehdotti piuhoja mutta ne eivät mielestäni olleet tähän hyvä ratkaisu.

Laukkaa mentiin tänäänkin vain meluvallin puoleisella pitkällä sivulla. Tänäänkään laukat ei nousseet yhtään niin näppärästi kuin joskus muinoin. Limoza yritti alkuun taas pudottaa suoran päässä itsekseen raviin. Tämä oli tunnin ainoa asia, jonka sain yhteisymmärryksessä tamman tajuntaan: laukasta raviin vasta minun pyynnöstäni. Eikä myöhemmin enää pudotellut. Kuvittelin että edettiin laukassa suht reippaasti kun vähän herättelin. GPS antoi tunnin huippunopeudeksi vain 14,8 km/h. Normaali ravivauhti.

Siksak-väistöjä tehtiin myös ravissa. Homma lähti menemään pieleen ja kierros toisensa jälkeen tamma nosti päätä ylemmäs ja eteni vähemmän. Ope ehdotti taas että laitetaan piuhat. Nyt suostuin. Vaikka ne olikin sangen löysällä niin meno tasoittui kummasti. Vasemmalle väistössä sai keskittyä pitämään takaosan mukana ja ravin liikkeellä. Oikealle oikeastaan riitti tahdin tarkkailu.

Lopuksi vaihdettiin vielä kuviota ja väistettiin pituushalkaisijalta uraa kohti. Vasemmalle ensin ja olihan se suht takkuista. Oikea meni jo suht sulavasti.

Loppuraveissa Limoza eteni pitkällä sivulla ihan mukavasti eteen. Toki heti tuli noottia eteen karkaavista käsistäni. Ihan lopuksi piti vielä pyörittää käynti hyväksi voltilla. Aika runsaasti patistelua niin nätin taipumisen lisäksi jalatkin nousi eikä ihan hyydytty.

Lopuksi piti kysyä opelta että oliko ihan kamalaa. Ei kuulemma. Epäili että istun jotenkin vinossa ja herkkä tamma siitä tulkitsee tarpeen hidastella. Minä ihmettelin että tunnin aikana en saanut ratsulle kerrottua mitä siltä haluan. On se joskus aiemmin onnistunut.

Ongelmia:
vauhdin puute
raviväistöt ilman apupiuhoja lähtivät vain huononemaan

Parannusta:
ei kiemurreltu yhtä pahasti kuin viimeksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora