sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ruuti-tynnyrin kyydissä

Sunnuntaina Aaltokankaalla oli luvassa ilman satulaa -tunti. Ratsukoita tuli kivasti vain 3. Arvelin että saisin Niilon tai Pyllerön. Toisin kävi ja pitkästä aikaa (viimeksi kunnolla heinäkuussa) alle tuli Ruuti. Kiva päästä jatkamaan tämänkin kanssa. Aiemmin meilläkin on ollut kipitysongelmia.

Ruuti oli kovin aran oloinen heti karsinassa. Vielä Fossia enemmän kauhuissaan että mikä se tuo tyyppi on ja mitä se minusta tahtoo. Vaikka olin hyvissä ajoin ja erittäin rauhallisena liikkeellä.

Selkään mennessä Ruuti otti muutaman oman askeleen ja ratsautumiseni alkoi pienellä roikkumisella. Ei kovin tyylikästä mutta selvittiin. Poni oli tosi pyöreä. Jalkani erittäin kaukana toisistaan. Selkä oli kyllä supertasainen istua. Ei kovaa selkärankaa tai korkeaa säkää.

Alkutunnista tuntui siltä että mitä tahansa selässä teenkin niin poni jännittyy siitä. Open ohjeet oli tehdä kaikki tooosi rauhassa. Pienet ja rauhalliset ohjasotteet, rauhalliset pohjeavut. Lopulta siis ohjat karkaili puolipitkiksi, pohjeapujani en ehkä osannut rauhoittaa. Mutta ei tästä kovin hyvää näin tullut. Auktoriteetti jäi jonnekin matkan varrelle ja välillä Ruuti oli päättänyt minne mennään ja sain ihan tosissani sanoa että hei, tähän tulee voltti! Sekä käynnissä että ravissa oli hetkittäin rentoja pätkiä mutta nopeasti ne johonkin haihtuivat. Yleensä seuraavaan kulmaan.

Alkuraveissa taisi tulla käsky keventää mutta harjoitusravissa sain oltua tasaisemmin ja sain ponin rennommaksi, joten keventelyni jäivät aika pian pois. Verkkojen jälkeen tultiin kolmikaarista. Etenkin oikealle asetukset eivät meinanneet mennä millään läpi enkä uskaltanut kovin yrittääkään kun ope ohjeisti tekemään kaiken niin rauhallisesti. En ollut kovin tyytyväinen. Edelleen käytiin muutama keskustelu suunnasta ponin kanssa.

Laukat otettiin toisessa päässä pääty-ympyrällä. Ensin vasen kierros ja se oli kyllä Ruutille ihan höpöä. Joka kerta tyssäsi pitkälle sivulle kun olisi pitänyt jatkaa ympyrää pitkin eikä suoraa uraa. Ponivinkeitä. Kaverin perässä pysyttiin reitillä mutta poni oli ihan mutkalla. Ope huuteli pohkeitteni perään, minä kaipasin pois luovuttamaani raippaa.

Oikeaan kierrokseen sain esteraipan matkaan ja meno oli huomattavasti asiallisempaa. Ei toki täydellistä. Mutta hetkittäin Ruuti jopa rentoutui ja pyöristyi laukassakin. Turpa tosin taisi osottaa enemmän ulos kuin sisään. Kun onnistuneiden laukkakierrosten jälkeen tuli lupa ottaa raville niin Ruuti teki omat liikkeensä ja otti muutaman sivuaskeleen. Näin helposti petti taas oma tasapaino. Ehdin jälleen ajatella että kaulalla roikkuminen on luultavasti kivuliasta ja tippuminen ei. Luovutin heti alkuunsa ja pyörähdin tynnyrimallisen ponin kylkeä pitkin alas. Töps vain olin hiekassa. Ohjat kädessä istumassa. Poni pysähtyi viereen. Ei mustelmia, vain henkisiä lovia. Tästä seurasi toki sakkokierroksia. Lähes asiallisesti poni laukkasi ympyrällä yksinkin. Nyt tiessä oli jo aika paljonkin parannettavaa. Mutta ei tullut enempää sivuliikkeitä.

Loppuraveissa Ruuti aloitti kipittelynsä. Alkutunnista oli pikemminkin laiskahko. Nyt oli kuin Fossi innokkaana. Pari treenikertaa lisää niin tästäkin voisi tulla ihan asiallista. Nyt en saanut asetusta oikealle vieläkään kunnolla läpi. Pitkin ohjin käveltiin ihan rauhassa.

Hiekkautuminen jäi taas vähän kaivelemaan. Pitäisiköhän joskus tipahtaa vähän pahemmin niin ei olisi heti luovuttamassa? Voisi vaikka yrittää välillä sitä takaisin kampeutumista? Satulan kanssa tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa. Ja minun kun piti olla niin rutinoitunut menemään ilman satulaa. Huoh taas. Paluu maanpinnalle, jälleen kerran.

Tämän jälkeen piti pohtia itselleen puhumisen sävyjä. Mitä sanon itselleni tässä tilanteessa? Mitä sanoisin kaverille? Yllättävän erilaiset repliikit.

Ongelmia:
Ruutilla oli omasta mielestään parempi käsitys menosuunnasta
kuski ei pysy sivuliikkeissä kyydissä
henkiset vammat hiekkautumisesta
asetus oikealle
jännittyvä ratsu

Parannusta:
Ruuti kulki pyöreämpänä kuin aiemmin
toimi paremmin lopputunnin napakammalla tuntumalla kuin alkutunnin henkäilyllä
kiva mennä vähän harvinaisemmallakin ratsulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora