Paluu helpon A:n radoille

Sunnuntaina oli Saaran tallilla koulukisat. Kaikille avoin oli taas vaikein luokka: A-merkin kouluohjelma. Sain luvan mennä Rusinalla kisaamaan. Ratsukoita luokkaan tuli lopulta 3.

Aamulla letitys ja oma suunnitelma oli olla hyvissä ajoin verkkaamassa ja ratsia ensin omassa maneesissa. En sitten ehtinyt ja menin suoraan Saaran halliin. Päästiin suoraan verkkaamaan kun oltiin luokassa ekana ja B:ssä oli toiseksi viimeinen radalla. Aluksi taivuttelin käynnissä, tein siirtymiä ja jokusen väistön. Tänään verkassa tuli yhdet parhaista siirtymistä ravista käyntiin ja onnistui vielä useamman kerran. Sain siirtymän tehtyä istunnalla eikä ratsukaan sitten painanut ohjille. Pysähdykset olisivat voineet olla parempia.

Peruutuksia tehtiin jokunen, tuppasivat menemään vinoon. Laukat otettiin aika myöhään mukaan. Voltteja ja muutama ympyrä. Keskilaukkoja en edes ajatellut kun vauhti meinasi muutenkin kiihtyä. Samoin keskiravit jätin kokeilematta. Ehdittiin ottaa kumpaankin suuntaan yksi vastalaukka. Ne nousi toivotusti.

Aika pian oli sitten oma vuoro. Vaan ei verkka turhan lyhyeksi jäänyt. Enemmän olisin toivonut aikaa olla aidoissa ennen suorituksen alkua. Sillä sama juttu kuin viimeksi. Eli aidoissa ratsu jännittyi hiiteen, nosti pään ylös ja lakkasi kuuntelemasta pidätteitä. Kulmat juostiin sisäpohjetta vasten kaatuen. Toiseen suuntaan ehdittiin tuomarin ohi kun tuli lähtömerkki. Tein lävistäjän loppuun, ohitettiin tuomari toisestakin suunnasta (sitä ei onneksi erityisesti kavahtanut) ja tein vielä voltteja ja siirtymiä ja toivoin ihmeitä.

Päätin sitten että näillä mennään, pohkeet kiinni ja teen parhaani. Koko rata tuntui aika kammottavalta. Ravi oli kiireistä, voltit levähteli ja kulmissa kaaduttiin. Ravista pysähdys meni kunnolla vetämiseksi ja pitkäksi. Vastalaukat sentään nousi helposti. Tosin jälkimmäinen myötälaukka nousi sitten väärin kun hepo ei olisi malttanut ravata kulmassa ollenkaan. Selvittiin kuitenkin ilman erikoisliikkeitä. Katolta putoileviin lumiin Rusina ei onneksi reagoinut.

Radan jälkeen vähän ravailua, alas kyydistä ja takaisin Aaltikselle. Hepo oli taas virtaisa ja Saaran parkkiksella vähän tohisi. Malttoi kuitenkin pysähtyä pyynnöstä. Kävin vielä taluttamassa hetken kentällä pahimmat pöhinät pois. Pikainen lettien purku, satulahuovan vaihto ja tarkistamaan tilanne Saaralle. Samaan syssyyn tuli kutsu palkintojenjakoon. Sain tsemppipalkinnon. Oltiin toki luokassa vikoja mutta huoleni siitä että päästäänkö edes hyväksytysti läpi oli onneksi turha. Tavoitekin täyttyi ja prosentit parani edelliskerrasta, 56,296 %. Paperissa oli jopa yksi 7 (keskikäynti)!

Pisteet oli pääosin vitosta ja kutosta. Kiltisti oli väärästä laukastakin annettu 5. Yläkerran kommenteissa mm. hapuilee, jännittyy, tahtiongelmia, kättä vasten, kiireinen. Niinhän se meni. Alakerran kommentit oli samoilla linjoilla. Jännittynyt ja hätäinen. Paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Kättä vasten. Lisää venyvyyttä keskiaskellajeihin. Eipä kyllä suoritettu tänään ihan omalla tasollamme mutta selvittiin.



Tämän kuvaajaksi arvelen Alekseita.