Eestinponiteemaa myös estekisoissa

Lauantain estekisoihin alkuperäinen hevostoive oli Lilli. Hepo oli kuitenkin jo puoliksi varattu, joten lennosta piti keksiä joku toinenkin kisaratsu. Omistajan ehdotuksista tartuin Eemeliin. Sillä olen kuitenkin aiemminkin hypännyt (blogi paljastaa että kerran, tammikuussa 2012). Tällä treenillä siis kisoihin hyppäämään 65 cm.

Oma hyppyvuoro oli toisen verkkaryhmän ekana. Kolme verkkaryhmää, kisaajia 18. Rataan kävin tutustumassa ennen luokan alkua. Ei ihmeempiä pelokkeita. Laineille pohkeet kiinni. En miettinyt mitään uusintateitä vaan ajattelin ottaa varman päälle.

Harjatessa poni oli kiltisti mutta kun menin satulan kanssa karsinaan ja käännyin niin puraisi selästä. Seuraavalla kerralla osaan laittaa sen kiinni. Helpottaa karkailu-uhkaankin. Aikataulu meillä oli sangen sopiva. Maneesissa pääsin kyytiin, sain remmit säädettyä ja hetken käveltyä ennen kun tuli kutsu verkkaan. Pistin ponin liikkeelle. Vähän yritti madella ja hyvin vienosti jotain omia vinkeitään esitellä. Puski sisäpohkeita vasten kumpaankin suuntaan melko pahasti, muuten ohjautui. Verkkahyppyjä otin neljä. Kaksi pystylle ja kaksi okserille. Hyppäsi ihan hyvin. Itestä tuntui hankalalta saada jalkoja noin pienen ratsun ympäri. Viime aikoina kun olen tottunut 15 cm suurempiin hevosiin.

Verkan jälkeen jäätiin suoraan radalle. En siis nähnyt kenenkään suorituksia alle kun ekan verkkaryhmän hyppyjäkään en ehtinyt seurata. Voltti alle ja menoksi. Alku meni kelvosti. Kakkosen ja kolmosen linjalle ei askel oikein osunut kummallekaan. En ollut ponimoodissa. Sitten sekosin laskuissa ja unohdin mihin pitää mennä. Luulin hypänneeni jo neljä ja kääntyneeni väärään suuntaan. Löysin vitosen ja tein sille aika tiukan kurvin. Yli päästiin kuitenkin. Kuvittelin jo selvinneeni mutta tulikin huuto että nelonen jäi välistä. Pahus! Huudettiin myös että hyppää loppuun ja sitten vielä että kakkosvaihekin. Eihän niissä hypyissä mitään ongelmaa ollut eikä laineellekaan tullut mutinoita. Harmi vain että itse taas sössin. Erittäin kiva oli kuitenkin saada hypätä rata loppuun.

Videolta kellotin että kakkosvaiheen aikamme oli noin 35 sekuntia. Sillä olisi saattanut olla sijoitusten häntäpäässä kiinni. Tosin estekilpailusäännöissä (353. ajanotto) lukee varmaan juuri tällaisten kommenttien takia: "Digitaalisista tallenteista ei voida selvittää ratsukon suoritusaikaa."

Eemeli jatkoi hommia toiselle kuskille ja minä lähdin varustamaan seuraavaa kisaratsua. Ihana että sai mennä kaksi rataa sillä pelkkä tämä olisi jäänyt kaivelemaan.


Anne videoi suorituksemme.

Ilpo otti valokuvia, niitäkin saattaa tulla myöhemmin näkyviin.