maanantai 9. syyskuuta 2013

Epäonnisen päivän pelastus: ratsastusta kaatosateessa


Maanantaina pääsin toisen kerran Mallun tallille. Päivä oli jo valmiiksi ollut aika epäonninen, joten tallireissun ajaksi sattunut kaatosade sopi kuvaan hienosti. Siellä edellinen tunti silti ratsasti kentällä kun saavuin paikalle. Onneksi oli sadetakki. Listaan ratsukseni oli merkattu Dimka. Ruunikko ruuna, lähes ponikokoinen tämäkin. Hoitajan kanssa harjattiin se aika nopsaa.

Sade yltyi niin pahaksi että ei alotettu tuntia tasalta vaan odoteltiin tallissa kuivempia aikoja. Omistaja tarjosi meille suklaakeksejä ja olin sadetakissani polvet märkinä aika onnellinen. Lopulta päätettiin kuitenkin lähteä sateeseen, minä en ainakaan ole sokeria. Hepalle varusteet niskaan ja ite pidin sadetakin. Suitsien paikalla oli piuhatkin mutta jätin ne matkasta. Omistaja totesi ajatelleensa myös että ilman mennään. Ratsukoita tunnilla oli noin 4.

Käynnissä ensin pitkin ohjin, sitten voltteja. Piti muistaa puolipidätteillä kertoa ratsulle aikeensa. Käynnissä toimi kivasti. Ravissa sadetakki hilautui satulassa takapuolen alle ja kuristi. Kestin noin puolitoista kierrosta kunnes totesin että tulen hulluksi sen kanssa. Ope ehdotti että varmuuden vuoksi tulisin alas selästä ottamaan takin pois. Eikä se sade ratsastaessa haitannut vaikka märäksi tulikin.

Laukassa tehtiin lävistäjiä, joiden päässä siirryttiin käyntiin tai raviin. Laukat nousi meillä aika huonosti. Kuulemma opetettu nostamaan ulkojalasta. Kauniiksi nostoiksi en niitä sanoisi eikä juuri sen kauniimmin päästy laukasta alaskaan. Pudotti lähes joka kerta omia aikojaan, juoksi ravissa ja nosti päätä. Välillä harhautui reitiltäkin ja oli lähdössä väärään suuntaan. Ope oli kuitenkin hyvin positiivinen eikä itelle tullut yhtään keljutuksia. Kärsivällisesti vaan ohjasin ratsun oikealle reitille.

Pääosin Dimka liikkui kivasti itse eteen. Laukka oli aika reipasta mutta ravissa sai välillä vähän hoputtaakin. Sitten tehtiin väistöjä. Lyhyeltä sivulta radan poikki ja väistö uralle vuorotellen eri suuntiin. Väisti aika nahkeasti ja pidätteistä nosti päätä. Pelkällä istunnalla en saanut hidastamaan tarpeeksi että olisi astunut ristiin. Ope sanoi että heppa ei kovin mielellään väistä mutta avoja taas tekee helposti. Ravissa väistöt ei valitettavasti parantuneet. Mutta kiva oli että päästiin open syyniin ja saatiin yrittää sangen monta kertaa.

Lopulta väistettiin oikeassa kierroksessa pitkää sivua pitkin turpa kohti aitaa. Jalat kuulemma liikkui kolmella uralla mutta päänsä kanssa oli tosi levoton. Muualla tasottui huomattavasti paremmin. En oikein päässyt selville että olisiko tarvinnut jämäkämmän, tasaisemman vai höllemmän tuntuman. Vai vastusteliko koska ei huvittanut väistää? Yksi tunti ei riittänyt siihen että olisin löytänyt oikeat säätönappulat. Väistävän jalan piti olla tosi takana. Vähän arvelutti kun muutenkin jalkani karkaavat väistöissä turhan taa. Mutta kaipa tietävät kuinka omat hepat toimii.

Loppuraveja pyörittelin pikkuhiljaa pidemmällä ohjalla ja meni ainakin kelvollisesti. Lopuksi käytiin vielä kävelemässä metsässä. Dimka ei ois kai enää tahtonut, sillä ei meinannut pysyä muiden vauhdissa. Vaikka satoi ja olin ihan märkä niin syksy ympärillä oli kaunis. Vasta tallissa rupesi palelemaan kun yritti etsiä varusteille kuivumispaikkoja ja kävi pesemässä hepan jalat taivasalla.

Kotimatkalle sade vihdoin taukosi.

Ongelmia:
laukat
pidättäessä pää nousi taivaisiin
väistöt

Parannusta:
kiltti hoitaa


Dimkan esittely tallin fb-sivuilta:
Herr Dimka ”Dimka”

Dimka on v. 2007 syntynyt ruuna, jolta löytyy suvusta connemaraa ja torinhevosta. Dimka osaa jo HeA:n asioita, mutta näyttää taitonsa vain tarvittaessa.  Hienot liikkeet ja loistavan moottorin omaava ruuna, joka vielä hyppääkin hyvin. Maastohevosena tämä on paras! Tämän ruunan nähdessään ilmestyy lähes kaikkien naamalle leveä hymy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora