torstai 22. elokuuta 2013

Ihastumassa estepienryhmään


Torstaina lähdin testaamaan toista tallia Nurmijärvelle, Uotilan ratsastuskoulua. Tämän löysin melko sattumalta googlella muita talleja etsiessä. Nettisivut vaikuttivat tosi lupaavilta, hintakin oli sitten aika yläkanttiin. Soittaessa tuli ehdotus että jos olen kovin hurja niin voin tulla testaamaan suoraan estetunnille. Ja tottakai olen niin hurja!

Mennessä ajoin kolmesti vähän harhaan, onneksi lopulta sitten löysin tallin parkkipaikalle. Lista löytyi maneesin päässä olevan kahvion ilmotustaululta helposti. Heppana Pimu, siis tamma, jee! Sitten alkoi hankaluudet mutta onneksi piha oli täynnä avuliaita ihmisiä. Sain esittelykierroksen pihalla (suuri osa hepoista asuu ulkokarsinoissa) ja Pimun varusteet löytyi leikkimökistä. Hepo oli vielä tarhassa, joten haettiin se sieltä. Tämäkin Pimu oli rautias mutta juuri muuta yhteistä ei Äimiksen Pimun kanssa ole.

Varustaessa oli ihanan kiltisti, ei mitään luimintaa mistään. Kuulin että hepo on vasta 5v eikä kovin vauhdikas. Varustauduin siis suositusten mukaan ponikannuksillani. Alkutunnista ope kommentoi että esteraippaa parempi ois joku vähän pidempi ja kävin lennossa vaihtamassa. Korkeutta Pimulla on jotain 165 sentin kieppeillä. Selkä leveä ja pyöreä. Vähän samalta tuntui alla kuin Lappeenrannan Wäiski.

Alkuverkassa sain keskittyä laittamaan Pimun kunnolla avuista eteen ilman että tarvii jäädä puskemaan ja pusertamaan. Open sanoin ei ole hyvä jos viisi askelta ratsastaa eteen ja kuudennen se liikkuu. Piti pitää hepo suorana ja ohjat sai olla pikemminkin löysähköt. Itellä meinasi olla alkuun paineita saada hepo oikeinpäin. Pieniä hetkiä se onnistui mutta tajusin pian että se on täysin toisarvoista. Tärkeämpää on eteenpäinpyrkimys.

Alkutunnista kentän ohi ajoi traktori ja jättimäinen kaivinkone. Pimu ei niistä juuri hätkähtänyt, joten arvelin ihan oikein ettei esteitäkään juuri kyttäile.

Verkka oli aika itsenäinen. Kaikki askellajit läpi. Ei tehty kummempia kuvioita vaan pyynnöstä eteen. Laukassa tuli kehotus ottaa spurtteja ja huolehtia että olen hereillä pyytämässä ennen kuin meno menee veltoksi. Jokusen kerran pudotti raville enkä osannut saada laukkaa jatkumaan samantien. Liiallista lepsuilua luultavasti.

Verkkahypyt otettiin kavaletille kahdeksikolla. Kaksi kerrallaan liikkeellä. Me selvittiin aika vähillä toistoilla. Laukka taisi vaihtua joka kerta toivotusti. Ite vaan heiluin kyydissä vähän liikaa. Onneksi heppaan tuli vähän enemmän eloa tässä vaiheessa.

Sitten hypättiin 3 esteen tehtävä: ristikko, kaareva tie (n. 8 laukkaa) ja kahden pystyn linja, 14 metriä, 3 laukkaa. Edelleen piti harjotella malttamista hypyn odotteluun. Tuntui että hepo kiihtyi, joten 3 laukan välissä jouduin pidättämään. Mutta en osannut lyhentää energisesti. Joko mentiin pitkänä vähän lujaa tai sitten vähän lyhyemmin, etupainoisemmin ja löysemmin. Tämä tultiin muistaakseni kahdesti.

Sitten toisesta suunnasta sama ristikko ja siihen perään kaareva tie (n. 11 laukkaa) ja linja pystyltä okserille. Okserilla oli lainelankku, väliin mahtui 4 laukkaa eikä ollut ihan niin ahdas kuin edellinen väli. Ekalla kerralla Pimu vähän lähti liiraamaan sivuun ennen okseria. Osasin kuitenkin suoristaa. En edelleenkään ollut tyytyväinen omaan olemiseeni hypyissä. Tunsin itsenikin etupainoiseksi ja polvet puristui erityisen pahasti satulaan. Tultiinkohan tämä kertaalleen vai kahdesti?

Jossain välissä tultiin vesimatto. Ensin pikkuisena, sitten melko pikkuisena. Vähän Pimu sitä katsoi mutta yli meni. Tokalla kerralla jo paljon varmemmin vaikka silloin ei askel oikein osunut. Mutta nyt osasin odottaa hyppyä.

Sitten hypättiin radanpätkä: ristikko, 3 laukan linja, vesimatto, 4 laukan linja ja muuri. Meillä putosi 4 laukan linjan eka. Ja väleissä laukat vaihteli itekseen miten sattuu. Muuristakin mukisematta yli. Kaikki muut sai sakkokierroksena muurin, me tultiin 4 laukan linjaa. Ainakin kahdesti. Kertaakaan ei kaikki puomit pysyneet ylhäällä. Yleensä putosi eka mutta vikalla kerralla okseri.

Pimu jatkoi hommia, joten en juuri ehtinyt loppuverkata.

Tunti oli kiva ja monipuolinen. Tunnin jälkeen ehdin sitten hetken jutustella open kanssa, etukäteen ei juuri juteltu. Kysyi että kauanko olen ratsastanut ja vastasin että ratsastuskoulu-urani lasketaan jo kymmenissä vuosissa. Tässä estepienryhmässä (max 5 ratsukkoa) olisi tilaa, joten kun innokkaana kyselin että koska pääsee uudestaan niin tästä ei tarvinnut maksaa irtotuntihintaa (40e) vaan pääsin jo vakituntilaisen hinnalla (37e). Muut ryhmäläiset oli kivoja. Tallimatkaa tulee se 30 km suuntaansa, 25 min. Mutta maneesi on ja kisamahdollisuudetkin kuulosti hyviltä. Jos tahtoo ratsastaa enemmän niin vapaat peruutuspaikat myydään puoleen hintaan. Eikä täällä edellytetä että kävisi myös koulutunneilla vaan pelkkä estetuntikin riittää. Kuulemma joskus poikkeustilanteissa tuossa mennään kouluakin tai sitten jotain puomijuttuja. Mutta nyt on säännöllinen hyppytreeni varmistettu!

Ongelmia:
hyppäsin ylävartalolla liikaa
polvet oli tänään erityispuristusmoodissa

Parannusta:
ei kieltoja
laukat vaihtui helposti, vähän liiankin helposti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora