Kisaratsun kuriinlaitto

Annen kanssa yllytimme toisemme estekisoihin ABC:lle. Treenaus oli kummallakin hieman vajaavaista, joten open suosituksesta otettiin luokaksi 60 cm. Ratsuksi tunneilla umpivarma Aapo, joka hyppää tasaisen varmasti. Hepalla on kisattu 110-luokkia, joten korkeus oli sille naurettava. Lähtölistan mukaan Anne oli ekana vuorossa ja minä seuraavassa verkkaryhmässä. Kolmatta kisaajaa ei tullutkaan.

Käytiin hakemassa ratsut sisään ja puunattiin heppa kuntoon. Hokkeja sillä ei ollut, joten piti lumella (-3°C) taluttaa varovasti. Aamulla oli kuulemma riehunut menomatkalla tarhaan. Oma tavoite oli pysyä kyydissä ja saada hyväksytty suoritus. Ei osannut jännittää yhtään kun oli noin pieni luokka. Rata käytiin kävelemässä ristikkona ja ennen oman luokan alkua vielä tiirailtiin mistä esteistä oli tullut oksereita. Ei yhtään erikoisesteitä ja kaikki välit 24 metriä.

Annen ottama kuva ratapiirroksesta.

Kun Anne oli nousemassa ratsaille niin Aapo hyöri ärsyttävästi ympäriinsä. Pohdin että rauhottuu varmaan kun pääsee liikkeelle. Vähän huonostihan siinä kävi, tarkemmin voitte lukea Annen blogista. Minä päädyin ratsaille heti Annen putoamisen jälkeen. Ope kommentoi ettei heppaa voi jättää näin. Kävin ravaamassa muutaman kierroksen radalla ympäri. Asenne oli laittaa sikaileva ratsu ruotuun eikä se sitten mitään yrittänytkään. Ope kysyi että tahdonko hypätä Aapolla. Vastasin etten ainakaan vielä ole luovuttamassa. Hepo oli tosiaan tuolla ekaa kertaa kisoissa eikä kellään ollut tietoa sen kisakäytöksestä.

Käveltiin pitkin ohjin ja vähän kevenneltiin verkka-alueella luokan jatkuessa. Open ohjeiden mukaan kun oman ryhmän verkka alkoi niin otin pari kierrosta laukkaa kumpaankin suuntaan hiljenneellä verkka-alueella. Radan puolelle tulin vasta kun ponit olivat enimmäkseen jo ekan suunnan verkkahyppynsä ottaneet. Sitten laukka päälle ja hyvin hallitusti kaksi hyppyä pystylle (este 1 väärään suuntaan). Ei hallintaongelmia. Toiseen suuntaan taas ponit meni ensin ja sitten hypättiin okseria (este 2). Ei lähtenyt ponnistamaan mistä pyysin, joten eka hyppy oli aika ruma kun hyppäsin ennen heppaa. Yli mentiin kuitenkin. Ihana että ope oli neuvomassa.

Kun päästiin takaisin verkan puolelle niin ope kysyi että onko mulla kylmä vai jännittääkö niin pahasti että tärisen. En tunnustanut kumpaakaan. Käveltiin pitkin ohjin ja vähän ravattin. Ihan hirmuisesti ei jännittänyt mutta nyt jo enemmän kuin aamulla.

Oman vuoron koittaessa radalla otin hepan takaisin käyntiin kun se itsekseen päätti lähteä laukkaamaan. Pidin laukan lyhyenä ja tein alle vielä voltin (kuten myös ope huuteli). Sitten suljin ulkopuoliset häiriöt pois ja aloitettiin. Heti kohti ykköstä Aapon laukka vähän venyi. Ponnistuspaikka ei osunut mutta hepo loikkasi kuitenkin yli. Pidättelin vauhtia takaisin ja ekalle linjalle tuli 7 laukkaa. Pitkä tie uralta asti ja hyvin hepo lukittui kohti kolmosta. Laukka vaihtui. Nelosen ja vitosen väli mentiin kuudella, vitoselle hypättiin melko kaukaa. Sitten pidättelin niin hyvin että meno putosi raville. Laukka takaisin päälle ja kutoselle. Sen jälkeen meinasi taas kiihtyä. Kaarre hidasti kivasti ja seiskallekin päästiin hyvin. Laukka vaihtui taas hypyssä. En lähtenyt riskeeraamaan tiukalla tiellä kasille. Arvelen että ei olisi kääntynyt. Käsky oli tehdä rauhallinen rata.

Ratsastin siis pitkän tien kasille. Siinä ei vaihtunut laukka ja mentiin kaarre ysille väärässä laukassa. Noin viisi laukkaa väliin ja taas ei askel sopinut ysille. Vähän kolisteltiinkin siihen. Kympillekin tultiin lähelle. Nyt en enää pidätellyt niin tosissani. Kuusi sujuvaa laukkaa vikaan väliin ja nollatulos. Pari sekuntia jäätiin palkintosijoista (meidän aika 25,05 sek.) ja tulos oli seitsemäs kolmestatoista. Korkeus ei ollut ongelma vaan laukansäätely, ponnistuspaikat ja hepan aiempi sikailu. En pidä ihan mahdottomana ajatusta että hyppäisin Aapolla joskus uudestaankin kisoissa.

Kaisa kuvasi meidän radan. Kiitos.