Kiihdyttelyä ja kumoutumista maastossa

Sunnuntaina päästiin vihdoin ponin seuraksi maastoon. Aiempi suunnitelma oli mennä jo alkuviikosta mutta muiden sekaannusten takia päästiin vasta nyt. Keli ainakin suosi, lämmintä oli +12 ja aurinko paistoi. Easy viskoi päätään aika tavalla koko reissun. Eipä ollut turpaverkkoa tai korvahuppua päässä. Olisi näemmä pitänyt olla. Pitkin ohjin sai toisen ohjan välillä sotkettua korviin tai heitettyä pään yli väärälle puolelle. Napakampi tuntuma auttoi pään viskomiseen ja ravissakin hepo jopa hetkittäin pyöristyi. Hyvin harvinaista maastossa.

Suurin osa matkasta mentiin käyntiä. Näemmä nytkin päädyttiin kohti Kalimenkylää. Ravailtiin missä pohja sen salli mutta kovia pätkiä oli paljon. Muutama lyhyt laukkapätkäkin menomatkalla tuli. Käytiin siellä kauimmaisessa kolkassa joen toisella puolella, jossa olen aiemminkin käynyt. Mutta se olikin jonkin piha. Saatiin onneksi ystävälliset neuvot takaisin reitille.

Kalimenkylän hiekkatie ei ollutkaan ihan loputon, kuten alkuun luulimme. Pohja oli kyllä hyvä ja muuta liikennettä vain kaksi heppaa taluttajineen. Menomatkalla Easy säikähti muurahaispesää ravissa ja siinä taisi tulla omat reissun maksimisykkeeni (189). Vähän ihmettelen kyllä. Kierrettiin lenkki ravissa ja käynnissä. Vähän hiljaista autotietä, pätkä kammottavaa isoa soraa, hiekkakuopan läpi ilman kunnon kiipeilykohtia ja takaisin lenkin alkuun.

Päätettiin ottaa laukkaa takaisinpäin. Easy oikein ampaisi menemään enkä varmasti ensimmäisen muutaman sadan metrin aikana olisi sitä kovin nopeasti pysäyttänyt. Poni kuulemma hirnui perään kun ei pysynyt vauhdissa. Tie oli onneksi tarpeeksi pitkä ja 800 metriä myöhemmin ennen autotietä Easyn jarrut toimivat jo hyvin. Gps paljasti huippunopeudeksi 51,8 km/h. Huh! Eikä tarvinnut yhtään pyytää eteen.

Käveltiin autotiepätkä ja kuviteltiin että hepat ois pahimmat liikahöyryt jo purkaneet. Pohja seuraavalla pätkällä oli märempi. Otettiin silti laukkaa. Hyvin kiihtyi Easy taas, onneksi ei lähellekään viittäkymppiä. Jarrut ei silti toimineet halutusti ja poni jäi taas jälkeen. Pahimmista pehmeistä kohdista päästiin yli mutta kaarteessa ollut lätäkkö koitui kohtaloksi. Siinä taisi olla vielä heinää päällä. Tilannenopeus oli liian suuri ja huomasin kuinka ratsulta lähti jalat alta ja maa lähestyi. Ensimmäinen ajatus oli että toivottavasti poni ei laukkaa päälle. Hyvin nopeasti käytiin maassa ja samantien oltiin takas tolpillamme. Ohjat pysyi käsissä, joten Easy ei edes yrittänyt paeta paikalta. Kun poni ehti paikalle oltiin jo seisaaltamme.

Vahingoiden tutkiminen ja talutusta sen verran että mahdollinen könkkäys ilmenee. Vasemmasta takasesta repeytyi yönsilmä. Askellus oli puhdasta. Heppa oli kurainen etusten välistä ja oikealta puolelta satulavyöstä. Itellä kurautui yläselkä. Koska ratsu ei ontunut niin loikkasin takaisin kyytiin. Paluumatka mentiin varmuuden vuoksi käyntiä. Reissukin sitten venyi lähes kahteen ja puoleen tuntiin.

Opin ettei pidä luottaa ratsun tilannetajuun vauhdista ja pohjasta. Mutta jospa sekin jotain oppi ja seuraavalla kerralla kuuntelee pidätteitä paremmin. Maastoseura vitsaili että ens kerralla vain koottua laukkaa. Kummallekaan ei onneksi käynyt pahemmin ja yönsilmä parani putsauksella parissa päivässä. Mukava reissu oli muuten. Enkä edelleenkään ole Easylta tavalliseen tapaan tippunut.

Maastoreitti satelliittipohjalla,
reitin pituus 14,8 km.

Sama reitti karttapohjalla.
Täppä näyttää kaatumiskohdan.

Huippunopeus 51,8 km/h. 

Kuskin maksimisykkeet 189.

Ongelmia:
pään heiluttelu myös pitkin ohjin
hepo ei pysy tolpillaan
hepan oma tilannetaju ei ollut ihan paras

Parannusta:
Easy oli muuten tolkusti vaikka rauhallisen ponin rinnalla vaikuttikin hetkittäin vähän säikyltä
ei pelännyt puimuria
ei meinannut karkuun